Ensin se oli se ja nyt siitä tulee tämä

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, on lankojen kanssa touhuaminen ollut lähinnä purkutöitä. Ja sehän ei ole kovin mukavaa.

Mutta niin vaan sitä tarttuu vanhaan, kerran käytettyyn lankaan ja alkaa silmukoida uutta. Tämä neule oli tämä, mutta ei koskaan tullut edes valmiiksi.

Puuvillasekoitelanka tuntui taas mukavalta käsissä, kun lämpökin uskalsi astua tupaan.

Etsin mallia ja nappasin Ravelrysta pohjat. Aivan samanlaista en tee, sillä jätän hihat lyhyemmiksi ja tuota koristekuvion asetteluakin muunsin.

Onpa likaisenvärinen tässä kuvassa

Tämä on lähellä totuutta värin osalta.

Toinen hihakin alkaa olla valmis, mutta en jaksa nyt kuvata sitä. Tämähän taitaa valmistua.

Purkamista ja uuden alkuja

Hups kuinka aika vierii.
Olen tehnyt inventaariota ja purkanut sen tuloksena keskeneräisiksi jääneitä töitä. Huovutettuja palleroita tein äitini kanssa askarrellessani. Noista ja litteistä puuhelmistä tulee jotain.

Kampaajani tarvitsi näytökseensä huivin. Hänellä oli mallikuva ja langat pussissa, minä vain toteutin työn. Tuo (langat pääteltynä) kaulan ympäri tuubina joko korkeana tai kaksin kerroin käännettynä.

Jottei luultaisi....

Niin kauan hiljaisuutta. Sormet olleet enemmän näppäimistöllä, mutta eivät kuitenkaan täysin irti silmukoista. Joululahjasukat ja säärystimet menivät ilman päivitystä. Nämä pari peruuskaurasukkaa ehtivät linssin eteen. Kantapäiden variaatioita vainen.

Ja tässä parempi? päivitys puserosta, joka on mieluisa. Huomaa äidiltä saadut Aarikan puuhelmet jostain 70-luvulta.

Ja kyllä tämäkin etenee.

Ja sitten ilosanomaa. Sain pikkuystävältäni Senniltä (7 v.) kirjeen. Sen sisältä löytyi tämä.

Tilasin oitis kirjan "150 neulottua ja virkattua kuviota" tytölle.

Hiljaa hyvää tulee

Syksy on luikahdellut huolimattomasti hui hai. Harvakseltaan on ollut aikaa istahtaa neuleen kanssa rupattelemaan.
Joji Locatellin Boxy valmistui hitaasti mutta varmasti. Päällä tämä neule on rento ja mukava, vaikka tuossa tyynyjen päällä näyttääkin ehkä puhtaasti laatikolta.

Ja lankahan on Zeldan padasta. Voin pitää tuota neuletta ihan topin päällä, ja olen todella kova kutiamaan. En voisi kuvitellakaan alpakkalangasta tehtyä päälläni, huih.

No olen minä muutaman pikkukutaleen neulonut harvoina joutohetkinä ja ne edustavat tätä linjaa.

Vuoden vanhalle sukkia

Kärjestä aloittaen ja kiilakavennusta peliin.

Pipo ja sen kaverit

Kun mustan talvitakin kaveriksi pistää jommankumman vaihtoehdon, niin ei ole synkkää ei.

Aiemmin neulomilleni oranssille Annis-huiville ja vihreälle Omasta päästä -huiville piti saada kaveri.

Wollmeise ei kutita, se on takuuvarmaa ihoneuleen lankaa.

Neuleuutisia ja loppukevennys

Ei ole laiskoteltu, ei. Metsä on kutsunut vilkkaan ja mentävähän sinne on kun kutsu käy.
Kun kuusikossa haistaa orastavan syksyn, niin alkavat värisormet syyhytä.
Niinpä Wollmeisen jämälangoista oli pakko ryhtyä pipon neulontaan.

Etenee mielikuvien voimalla. Aikoo tulla sellaiseksi pitkänpötkyläiseksi.

Zeldan Aavikon Tuulet päätti kietoutua Joji Locatellin Boxy-puseroksi. En tiedä, sopiiko minulle lainkaan, mutta tätä suoraa neulontaa voi niin mukavasti huidella kaiken muun ohella,  eikäpä sitten harmita turkasesti, jos joutuu purkamaan.

Superwash merino 75 % ja nylon 25 %. Luonnossa enemmän lämpimään ruskeaan taittuva.

Että keskeneräisten töiden määrä ei vain pääsisi vähenemään, niin aloitin Posh Yarnin ohuen ohuesta langasta kaksinkertaisena neuloa puseroa. 

Mallineule on Suuri Käsityö -lehden numerosta 7/2012. Muuta yhteistä neuleisiin ei tulekaan. Pitsineulettakin aion tehdä vain pari kuviota.

Ja niin, ostin uudet kengät. Ihan neulevaatteita ajatellen.

Toivottavasti niille ei käy kuten näille. Aikoinaan pari kertaa jalassa ja sen jälkeen elämää kukkaruukkuna. Näiden ostoon usuttivat makutuomarit, uusi ostos on ihan oman mielen työtä.

Huivi valmis!

No, tulihan tuo huivi valmiiksi (bambupuikkojen kihnaamisesta huolimatta).
Mukavanoloista villan, bambun ja silkin sekoitteesta kehrättyä lankaa, jonka Zelda on värjännyt.
Ja mukavalta huivi tuntuu kaulalle kietaistunakin.

Muuten aika onkin mennyt mustikkametsässä. 42 litraa kasassa. Voi hurja, millaisia marjoja mökin takametsäänkin oli ilmestynyt. Ja siellä ei koskaan aiemmin ole kasvanut kuin muutama hassu kirppumarja. - Ja kantarellit kaupan päälle. Nam.