tiistai 10. tammikuuta 2012

Ei voi olla totta - räpiköintiä kudelmissa

Kyllä nyt koetellaan. Edellisen postuksen villatakki oli kostutuksen jälkeen sellainen lerppa, että reunukset meni ihan uusiksi. Pituuttakin takille tuli runsaasti lisää. Ja minä sentään neulon tosi tiukalla otteella. Onneksi en päätellyt lankoja, kun pienen pieni kello äänteli takaraivossa.


Venähtäneestä muodostaan huolimatta on kohtuusopiva arkitakki.





Ja tämä onnensoturi. Kolmannella kerralla sopiva. Ensin liian suuri ja seuraava versio kiristävän tiukka. Mallikin vaihtui aiemmista, viime talvena kudotuista Mariomyssyistä  omaan viritelmään.
Lanka on ihanan pehmeää TitanWoolia.



3 kommenttia:

  1. Tuo takkisi oli ainakin eilen aivan mainion näköinen päällä! Eikös ne ihanimmat langat pitänyt tehdä useampaan kertaan, kun ovat niin ihania puikoilla ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos nyt Agatha. Onhan se numeroa liian suuri venyttyään, mutta en jumana pura sitä. Kutistuisikohan kunnon pesussa?

    VastaaPoista
  3. Löytyipä kiva blogi! Ja kyllä tuo takki näyttää kauniilta!

    VastaaPoista