lauantai 31. maaliskuuta 2012

Tunnustuksia osa 1

Olen kuullut sanottavan, että kunnon neulojan tuntee siitä, että hänellä on ainakin seitsemän keskeneräistä työtä. Tuo lohduttaa minua, jos sanonta ylipäätään pitää paikkansa. Eikä se seitsemän edes riitä - alkuunkaan.
Laitanpa tähän ensin valmiiksi saadun työn, niin saan jonkinlaisen synninpäästön.

Tämä Annan ohjeen mukaan tehty tunika näyttää hyvältä minunkin päälläni, vaikka olenkin 156/50-tyyppi, mutta suunnilleen saman verran painavan yli 170-senttisen tyttäreni päällä se on nappi.
Kun lankaa jäi, on tähän tulossa myös kaulahuivi, joka näyttää toiselta puoleta tällaiselta.

 Ja toiselta puolelta taas tällaiselta. Luulen, että voisin saada tämän jopa valmiiksi.



Ja sitten niihin muihin. Anno domini jotain sain tehdyksi takakappaleen ja etukappaleita kuvassa näkyvän verran (Dropsin ohje). Lanka on Hjerte garnin Roma (50 % puuvillaa ja 50 % akryylia). Otaksun, että menee purkuun, mutta pohdin vielä - huoh.


Ja sitten. Jostain syystä sukkien kutominen ei saa minua innostumaan. Kateellisena katselen blogeja, joissa syntyy sukkaa toisen perään ja vieläpä mitä ihastuttavimmilla kuvioinneilla. No, korteni yritän kantaa kekoon vaatimattomasti. Mutta, olen sentään ottanut tavoitteekseni oppia erilaisia tekniikoita ja niinpä tämäkin melkein valmis (ei niin kauan aikaa sitten aloitettu) setti on tehty kärjestä alkaen ja magic loop -tekniikalla.Ensimmäistä kertaa tein myös kantapään lyhennetyin kerroksin . Kenties huomaatte pienen madon, jonka laitan luikertelemaan vartta pitkin vallan suunnittelemattomasti (pikantti yksityiskohta).


 Seuraava. Kehtaanko edes kertoa. Kaksi vuotta sitten lupasin neuloa viluiselle tyttärelleni pitkät villahousut. Ohuen ohut reumalanka grafiitinharmaana on sitten niin houkutteleva työpaja että! Haaroihin asti on eteen ja taakse tehty lisäykset, mutta lahkeet puuttuvat. Onneksi tyttärelläni on aikamoisen hyvä huumorintaju.


Tämä taas on ihan uusi, eilen aloitettu (toinen niistä aloitetuista). Ostin Saarenmaalta viime syksynä Katian pellavalankaa ja silmiin osui malli, jonka aloin jo nähdä ylläni kesän lempeässä tuulessa. Boe näytti juuri siltä neuleelta, jonka voisi pellavasta tehdä. Niinpä aloitin, ja olenpa melko varma, että tämä valmistuu. Aloitukseen piti taas opetella uusi tekniikka, mikä on aina mukavaa.

Tällä erää nämä tunnustukset saavat riittää. Vaan onpa niitä kirstun pohjalla lisää. Voin naurattaa niillä joskus.

Muuten, ettei töiden aloittaminen lopu, tilasin uusia lankoja netistä ;-)

torstai 29. maaliskuuta 2012

Tämäkin vihreä pääsi päälle

Jo aiemmin keskeneräisenä postaamani villatakki on nyt valmis ja käytössä.
Tämä istuu päälle tosi hyvin. Edestä sen voi pitää auki liihottamassa tai liittää reunat kiinni miten vain haluaa. Nyt pikku maatuskat saivat toimia sitojina, kun ei tarvinnut kevään lempeydessä enää tiukkaa päällekkäin sitomista.

Takkihan on siis neulottu ylhäältä alas (yllätys yllätys) ja siinä on istutetut hihat.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Vihreällä linjalla edelleen

Pikkupikku välityö valmistui hetkessä viime vuosisadalla ostetusta langasta, jossa on 45 % pellavaa ja 55 % puuvillaa. Tätä on tarkoitus käyttää pitkien paitojen tai tunikamekkojen kanssa.


Ylhäältä alas lähdin taas liikkeelle ihan näppituntumalta. Aloitin raglanlisäyksillä, mutta jotenkin halusin hihaan istuvuutta toisella tavalla, ja niinpä siirryin pelkkiin lisäyksiin hihan puolella. Syntyi ihan ok juttu.
Hihojen suihin ja helmaan neuloin Open twisted rib -resoria.


Jälkeä syntyi nopsaan 6,5 puikoilla. Lanka on Mario Niccolin Graficoa. Napin saa tuolleen rennosti auki ja rennosti kuva ei jostain syystä suostu menemään oikein päin, mutta ehkä asia selviää näinkin.



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kevään vihreää ja kimonohihaa

Keväisen vihreä villatakki on ollut muuten valmiina jo pitkään pitkään, mutta kaikkien reunusten neuleosuudet on kolmeen kertaan muutettu. Ensin oli smokkineulosta, mutta toimi vain hihoissa. Sitten joustinta, mutta näytti tylsältä. Tämä makkaramainen neule tuntui parhaalta ja sillä mennään loppuun asti. Etureunukseen leveyttä tulee sen verran kuin kerästä irtoaa.


Lankana on Wollmeisen We're different -vihreitä ja puikot 3.5. Takki on neulottu ylhäältä alas omia mittoja tarkkaillen.


Hiihtolomaneuleeksi otin Annan kimonomallin. Lankani on puuvillan ja akryylin sekoitusta ja huomattavasti paksumpaa kuin ohjeen mallissa. Niinpä tein vaan small-ohjeen mukaan. Tähänastinen on kolmen illan saldona neulottu, joten on nopeasti etenevää.Mekoksi asti meinaan jatkaa. Ihana tv-työ, ei tarvitse juurikaan katsoa näppeihinsä.