lauantai 31. maaliskuuta 2012

Tunnustuksia osa 1

Olen kuullut sanottavan, että kunnon neulojan tuntee siitä, että hänellä on ainakin seitsemän keskeneräistä työtä. Tuo lohduttaa minua, jos sanonta ylipäätään pitää paikkansa. Eikä se seitsemän edes riitä - alkuunkaan.
Laitanpa tähän ensin valmiiksi saadun työn, niin saan jonkinlaisen synninpäästön.

Tämä Annan ohjeen mukaan tehty tunika näyttää hyvältä minunkin päälläni, vaikka olenkin 156/50-tyyppi, mutta suunnilleen saman verran painavan yli 170-senttisen tyttäreni päällä se on nappi.
Kun lankaa jäi, on tähän tulossa myös kaulahuivi, joka näyttää toiselta puoleta tällaiselta.

 Ja toiselta puolelta taas tällaiselta. Luulen, että voisin saada tämän jopa valmiiksi.



Ja sitten niihin muihin. Anno domini jotain sain tehdyksi takakappaleen ja etukappaleita kuvassa näkyvän verran (Dropsin ohje). Lanka on Hjerte garnin Roma (50 % puuvillaa ja 50 % akryylia). Otaksun, että menee purkuun, mutta pohdin vielä - huoh.


Ja sitten. Jostain syystä sukkien kutominen ei saa minua innostumaan. Kateellisena katselen blogeja, joissa syntyy sukkaa toisen perään ja vieläpä mitä ihastuttavimmilla kuvioinneilla. No, korteni yritän kantaa kekoon vaatimattomasti. Mutta, olen sentään ottanut tavoitteekseni oppia erilaisia tekniikoita ja niinpä tämäkin melkein valmis (ei niin kauan aikaa sitten aloitettu) setti on tehty kärjestä alkaen ja magic loop -tekniikalla.Ensimmäistä kertaa tein myös kantapään lyhennetyin kerroksin . Kenties huomaatte pienen madon, jonka laitan luikertelemaan vartta pitkin vallan suunnittelemattomasti (pikantti yksityiskohta).


 Seuraava. Kehtaanko edes kertoa. Kaksi vuotta sitten lupasin neuloa viluiselle tyttärelleni pitkät villahousut. Ohuen ohut reumalanka grafiitinharmaana on sitten niin houkutteleva työpaja että! Haaroihin asti on eteen ja taakse tehty lisäykset, mutta lahkeet puuttuvat. Onneksi tyttärelläni on aikamoisen hyvä huumorintaju.


Tämä taas on ihan uusi, eilen aloitettu (toinen niistä aloitetuista). Ostin Saarenmaalta viime syksynä Katian pellavalankaa ja silmiin osui malli, jonka aloin jo nähdä ylläni kesän lempeässä tuulessa. Boe näytti juuri siltä neuleelta, jonka voisi pellavasta tehdä. Niinpä aloitin, ja olenpa melko varma, että tämä valmistuu. Aloitukseen piti taas opetella uusi tekniikka, mikä on aina mukavaa.

Tällä erää nämä tunnustukset saavat riittää. Vaan onpa niitä kirstun pohjalla lisää. Voin naurattaa niillä joskus.

Muuten, ettei töiden aloittaminen lopu, tilasin uusia lankoja netistä ;-)

3 kommenttia:

  1. Tuo sanonta keskeneräisistä töistä pelasti mun päivän, tai montakin!
    Kaunis neule tuo ylimmässä kuvassa oleva.

    VastaaPoista
  2. Voi pojat, onhan noita keskeneräisiä tosiaan tännekin kertynyt. Ihana tunika:)

    VastaaPoista